Opettajan didaktiikka (2016)

8. Jyrhämä, R., Hellström, M., Uusikylä,K. ja Kansanen, P. (2016) Opettajan didaktiikka. Jyväskylä: Ps-kustannus

2000-luvun aikana peruskoulu on saanut kaksi opetussuunnitelmaa. Opsin perusteet annettiin vuonna 2004 ja 2014. Molemmissa valtakunnallinen ohjaus tiukkeni. Uusissa opetussuunnitelmassa määriteltiin oppisisällöt entistä tarkemmin. Arviointia yhtenäistettiin.

Säädöksiä muuteltiin toistuvasti, joten myös kunta- ja koulukohtaisia opetussuunnitelma oli päivitettävä. Milleniumin jälkeisen pedagogiikan keskeisiä trendejä on inkluusio. Samaan aikan on kehitetty esiopetusta ja iltapäivätoimintaa.

Peruskoulun arvostusta nostivat huomattavastu lansainvälisen PISA-tutkimuksen tulokset, joista ensimmäiset julkaistiin jouluna 2001.

On ehkä yllättävää, että keskellä hurjaa muutosaikaa, seuraava didaktiikka-teos ilmestyy vasta vuonna 2016, juuri kun ollaan siirtymässä vielä nyt voimassa oleviin perusteisiin.

Tekijäryhmästä Jyrhämä, Uusikylä ja Kansanen ovat kokeneita opettajankouluttajia ja tutkijoita. Hellström taas edusti pitää rehtorikokemusta. Kirjan ilmestyessä vain Jyrhämä oli enää yliopistovirassa.

Opettajan didaktiikka- teokselle luotiin rakenne, joka perustuu Erkki Lahdeksen jo 1980-luvulla esittämään didaktiikan kehämalliin. Siinä didaktiikka nähdään sekä tutkimuksena että koulutuspolitiikkaa pedagogiikaksu tranponoivana toimintana-

Kirjan nimi: Opettajan didaktiikka, viittaa siihen, että teos ei ole reseptikokoelma, vaan se tarjoaa aineksia, virikkeitä ja tutkimusevidenssiä, jonka pohjalta opettaja rakentaa omaa pedagogista ajatteluaan. Pedagoginen ajattelu ja tutkimus-perustaisuus on kirjan avainideoita.

KUSTANTAJA esittelee teosta näin: "Didaktiikka on kasvatustieteen osa-alue, joka tutkii opetusta. Se tarjoaa opettajalle arvokasta tietoa opetuksen suunnitteluun. Opetuksen laadun paras tae on itsenäinen, oppinut opettaja, joka kykenee monipuoliseen didaktiseen ajatteluun. Teoksessa käsitellään muun muassa yhteiskunnan koululle asettamia vaatimuksia, opetussuunnitelmaa, opetustapahtumaa, arviointia ja opetuksen tutkimusta. Kirjoittajat ovat tehneet elämäntyönsä opettajina ja opetuksen tutkijoina, ja heidät on palkittu didaktisista ansioistaan.”

Opettajan didaktiikka-teoksen didaktinen ajattelu

Kirjassa on 17 sivun mittainen luku buoden 2014 Perusopetuksen

opetussuunnitelman perusteiden pedagogiikka – ja miten siihen on tultu.

Didaktista ajattelua on usein jäsennetty kolmen kysymyksen avulla. Miksi= tavoitteet, Mitä= sisällöt. MIten = työtavat

MIKSI?

Opetusta järjestetään yhteiskunnan kulloinkin esittämien vaatimusten (= koulutuspolitiikka) suuntaisesti. Opetus pyrkii yhteiseen hyvään, toteuttamaan niitä tavoitteita, joita yhteiskunnassa pidetään tavoittelemisen arvoisina.Ne on esitetty opetussuunnitelmassa, johon käytännön opetus perustuu. Opettajan tehtävänä on toteuttaa opetussuunnitelmaa.

Perusopetuksen yleiset tavoitteet ovat olleet kestäviä. Pyrimme yhä kas-

vattamaan omaleimaisia, ehyitä persoonallisuuksia, vaikka termit

ovat vaihtuneet. Edelleen pyrimme antamaan kaikille oppilaille yh-

teisen perussivistyksen ja edistämään kunkin oppilaan yksilöllisten

taipumusten kehittymistä.

Kasvatuksen päämäärää avataan vuoden 2014 perusteissa kau-

niisti ja innostavasti. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen. Jokaisella on oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä.

MITÄ?

Kirjassa esitellään eri aikakausien näkemyksiä oppiaineista ja mm. eheyttämisestä ja ns. laaja-alaista osaamista. Sitäkin pohditaan, tarvitaanko niin monta oppainetta kuin nykyään on.

MITEN?

Mitä on hyvä opetus? Tämä on didaktiikan suuri peruskysymys. Tutkimustieto antaa perustan käytännön opetusratkaisuille. Kirjassa kuvataan, mitä tällä hetkellä tiedetään eri metodien vaikuttavuudesta. Lähteenä ovat ennen muuta Hattien metatutkimukset.

Kirjassa esitellään myös Myerin Kymmenen hyvän opetuksen tunnusmerkkiä

1. Opetustapahtuman selkeä jäsennys

2. Aidon opetukseen käytetyn ajan maksimointi

3. Opiskelumyönteinen ilmapiiri

4. Sisällön selkeä esittäminen

5. Harkittu ja mielekäs kommunikaatio

6. Menetelmien moninaisuus

7. Yksilöllinen opiskelun tuki

8. Järkevä harjoittelu

9. Selkeästi ilmoitetut suoritusodotukset

10. Suunniteltu opiskeluympäristö (Meyer, 2004, s. 17–18.)

Tavoitteisuus on pedagogisen ajattelun lähtökohtana

Opetuksen laadun paras tae on opettaja, joka kykenee monipuoliseen didaktiseen ajatteluun. Itsenäinen pedagoginen ajattelu antaa opettajalle edellytykset opettaa joustavasti ja luovasti.

Kirjassa esitellään myös pariopettajuuden malleja.