Johdatusta didaktiikkaan. (1981)

4. Engeström. Y. (1981). Johdatusta didaktiikkaan. Julkaisusarja B No. 13. Helsinki: Valtion koulutuskeskus.


1980-luvulla didaktiset ideat kehittyivät, kun oppimisnäkemys vaihtui. Vuosikymmenen aikana ilmestyy kaksi uutta didaktiikka teosta. Ensimmäinen oli aikanaan teiniradikaalina tunnetun Yrjö Engeströmin teos, josta julkaistiin useita päivitettyä painoksia. Viimeinen painos taisi olla vuonna 1991.  


Engeströmin didaktinen ajattelu


Kun 1970-luvun didaktiikan teoksessa näkyi behavioristin oppimiskäsitys niin, Engeströmin didaktiikassa esitellään uusi kognitiivinen oppimiskäsitys. Sen ytimenä oli ajatus oppimisesta tiedon prosessointina.


Didaktista ajattelua on  jäsennetty  kolmen kysymyksen avulla. Miksi= tavoitteet, Mitä= sisällöt. MIten = työtavat.



MIKSI?


Opetus oli Engeströmille  yhteiskunnallisesti ja historiallisesti määräytynyt ilmiö, jonka tarkoitus on ihmiskunnan sivistyspääoman joidenkin osien systemaattinen välittäminen  


Oppimistavoitteet on totuttu jakamaan kolmeen päätyyppiin

1. Tiedot ( ”tiedän”)

2. Taidot ( ”osaan”)

3. Asenteet ( ” tahdon”)   



MITÄ?

Engeströmin mukaan opetusprosessin määräävä tekijä on opetuksen sisältö 

(MH tavallisimmin sinä pidetään tavoitetta). Tällöin opetuksen suunnittelun perusyksikkö on suhteellisen itsenäinen sisällöllinen teema eli aihekokonaisuus.


MITEN?


Engeströmille didaktisen prosessin eli opetusprossin perustekijät ovat opetus ja oppiminen. Opetus  eli didaktinen johtaminen on opettajan toimintaa. Oppiminen  eli opiskelu on taas oppilaan toimintaa.  


Didaktisessa prosessissa tavoitteena on näiden kahden perusprosessin ykseys: oppilas oppii,  mitä opettaja opettaa


Opetusprosessin perusosat eli komponentit on perinteellisesti kuvattu ns. didaktisena kolmiona, jonka kärjet ovat opettaja,  oppiaines ja oppilas s 14

KUVA Perinteinen ”didaktinen kolmio” ( Engeström 1987, 14)

Tämä jäsennys on kuitenkin osoittautunut liian suppeaksi.

( omaa kehitelmää eteenpäin???


Kognistiivisessa oppimisessa  oppija oppii itse. Hänen on itse prosessoitava tietoa. Mutta opettajan tehtävä on auttaa. Engeströmin ns. täydellisen oppimisen mallissa opettaja ensin hämmentä: Opiskelumotivaatio synnytetään  osoittamalla kognitiivinen ristiriita vanhan (oppilaan aikaisemman tiedon) ja uuden tiedon

välillä. Hyvällä kysymyksellö tms. oppilas huomaa ettei vielä tiedä jotain. 


Engeström esitu idean ns. orietaatioperustasta. Kun oli hätkäöhdytty, opettaja johdatti oppilaita oirnetoitumaan uuteen asiaan esittämällä kokonaisukuva. Se voi olla analogia tai kuvaus opittavasta asiasta yksinkertaisimmassa, pelkistetyssä

muodossa, eräänlaisena alkusoluna. 


Tämän jälkeen  uudet asiat painettiin mieleen ja opittua sovellettiin

konkreettisten ongelmien ratkaisemiseen. Lopuksi oppilas arvioi, mihin opetettu malli soveltuu ja miten sitä tulisi kehitellä. Viimeisessä vaiheessa opiskelija arvioi omaa oppimistaan: edistikö opiskelu tällä lailla hänen oppimistaan.


Engeström esitteli oman vaihemallista. Kullakin niistä on oma didaktinen funktio:

1. valmistaminen uuteen, motivointi

2. Tavoitteen asettelu, orientointi

3. Uuden tiedon välittäminen

4. Tiedon  vahvistaminen

5. Didaktinen harjoitus

6. Opitun systematisointi

7. Soveltaminen ja käyttö

8. Kontrolli ja arviointi


Engeströmille opetusmenetelmä on laajasti ymmärettynä koko se tie, jotka kulkemalla opettajat ja oppilaat etenevät opetuksen tavoitteeseen ja opettavat/omaksuvat opetussuunnitelman edellyttämät opetussisällöt


Opetusmenetelmät hän  jakaa metodisiin perusmuotoihin


MONOLOGISIN

1. esittävä opetus esim. luento

2. tehtäviä antava opetus ( oppilaiden itsenäinen työskentely)  esim. tentti.


DIALOGISIIN

3. yhdessä työstävä opetus ( yhteistoiminnallinen opetus): opetuskeskustelu, kyselevä opetus, yhteinen harjoitus ( vrt Engeström 1987, 56)


Opetusmenetelmät voidaan jakaa myös  sosiaalimuotoihin:

1. frontaaliopetus koko oppilasryhmälle

2. yksin tapahtuva opiskelu

3. partneriopiskelu

4. ryhmätyöskentely

5. osastojakoinen opiskelu s. 50


Sisällön muokkaus


Yhä tarvittavan pysyvän tiedon siirron uudeksi työkaluksi Yrjö Engeström kehitti idean orientaatioperustasta: Opettajan oli kiteytettävä opittavan asian olennaiset tekijät malliksi tai kartaksi.   Orientaatioperusta voi olla  analogia, tai kuvaus opittavasta asiasta kokonaisuutena, sen yksinkertaisimmassa, pelkistetyssä muodossa, eräänlaisena alkusoluna. Engeströmin mukaan esim. suuren öljynjalostamon alkuidea on tislaus. Jos ymmärtää tislauksen periaatteen, on helppo hahmottaa monimutkaisen teollisuuslaitoksen toiminta. Kokonaiskuva ensin ja sitten esitellään ja  selitetään uudet asiat yksi kerrallaan.


Opettajan rooli


Engeström korosti, ettö opettajan on oltava aito. Hänellä on omattava 

demokraattinen asennoituminen. 


Lisäksi on tärkeää, että opettaja käyttää omaa luontevaa didaktista käsialaansa.



Yrjö Engeström
(1948 -)

Aikuiskasvatustieteen professori-emeritus 



Kommentit