8. Uusikylä, K., & Atjonen, P. (2000). Didaktiikan perusteet. Helsinki: WSOY.
Vuosituhannen vaihteessa peruskoululla noudattettiin vuoden 1994 ops-perusteiden pohjalta laadittua koulukohtaista opetussuunnitelmaa, jota päivtettiin vuosittain. 1990-luvun alusta alkaen erityisoppilaiden sijoittaminen yleisopetuksen luokkiin oli alkanut yleistyä.Säädöksiä oli juuri muutettu, niiden pohjalta laadittiin parhaillaan suunnitekmia mm. Inkluusion vahvistamiseksi ja yhtenäisten peruskoulujen määrän lisäämiseksi. 1 “1990-luvun lopulla huomio keskustelussa kiinnittyi sekä esiopetuksen että iltapäivähoidon kehittämiseen.
Uuden vuosituhannen ensimmäisen didaktiikkaoppaan kirjoittivat Kari Uu-sikylä ja Päivi Atjonen. Tämä didaktiikkaopas esitteli didaktiikkaa sekä tieteenä että käytännön ohjeistuksena.
Teos esitteli sekä uutta ja vanhaa opetuksen tutkimusta. Teosta voi pitää eräänlaisena vanhan suomalaisen didaktiikan puolustuspuheena. Didaktiikka tarjoaa sen mukaan kielen ja käsitteet, joiden avulla opettajat voivat keskustella työstään hedelmällisesti.
Teos hyökkäsi oppimisen tutkimuksen ylivaltaa vastaan. Opetuksen käsitteeseen sisältyi Uusikylän ja Atjosen didaktiikassa sekä opettamista että oppimista. Opetus-oppimismallin tilalle tuotiin opetus-opiskelu-oppimismalli.
Oppimisen tutkimus on luonnollinen osa opetuksen tutkimusta. Se ei kuitenkaan riitä, koska opettajan on tiedettävä, mitä hänen tulee tehdä saadakseen aikaan parhaat olosuhteet oppimiselle. Konstruktivismi tuo opetukseen arvokkaan lisän, mutta se ei riitä korvaamaan didaktiikkaa, koska konstruktivismi käsittelee oppimista ja didaktiikka opetusta.
Atjosen ja Uusikylän didaktinen ajattelu
Didaktista ajattelua on usein jäsennetty kolmen kysymyksen avulla. Miksi= tavoitteet, Mitä= sisällöt. MIten = työtavat
MIKSI (eli päämäärä)?
Uusikylä muistuttaa, että koulussa opitaan tietoja ja taitoja, mutta opetus on ennen kaikkea kasvatusta, joka vaikuttaa ihmisen koko persoonaan. Jokaiselle muodostuu käsitys omasta itsestä suhteessa muihin.
MITÄ?
Uusikylä nostaa esiin kysymyksen siitä, että koulussa opitaan myös itsestä ei vain maailmasta.
MITEN?
Teoksessa tarjotaan tiivis kuva tuloksellisesta opetuksesta. Satojen tutkimusten tulokset voidaan yleistää niin, että myönteisessä oppimisilmapiirissä selkeä, innokas, oppilaita yksilöllisesti ohjaava opettaja saa hyviä tiedollisia tuloksia. Tämä edellyttää sitä, että oppilaiden kotitausta ja motivaatio ovat hyviä. Sekava opetus, oppilaiden klikkiytyminen ja huono opetusilmasto johtavat huonoihin tuloksiin.
Opettaja ei voi tekijöiden mukaan olla pelkkä oppimisympäristöjen järjestelijä ja visioiden luoja.
Atjosen mukaan hyvä opettaja muuttaa jatkuvasti toimintaansa: sana muutos on oikeastaan kaikkien hyvää nykyopettajuutta kuvaavien sanojen äiti. Muutosta ei tullut vain sietää, vaan sitä tulisi itse edistää.
Kari Uusikylä ( 1945- )
Kasvatustieteen professori-emeritus
Päivi Atjonen (19. )
Kasvatustieteen professori - emerita
Kommentit
Lähetä kommentti