Pian 100 vinkkiä yhteisopettajuuteen











100 vinkkiä yhteisopetukseen, samanaikaisopetukseen/pariopettaamiseen/ tiimiopettamiseen…


Osalla vinkeistä on tutkimus- osalla kokemusperustaa. En kerro kumpaa kulloisellakin. Mutta ensiksi samanaikasiopetuksen määritelmä.


Puhumme yhteisopettajuudesta, kun opetus on

Suunniteltu, toteutettu ja reflektoitu yhdessä. Erilaisia malleja on useita.


  1. Muodostakaa opettajapari mielellään niin,että molemmat haluavat sitä. Pariopettajuus edellyttää luottamusta, joka ei synny pakottamalla.
  2. Se sopii opettajille, joiden kemiat  "synkkaa". Samansuuntaiset ammatilliset näkemykset helpottavat yhteistyötä. Työparin kanssa pitää olla riittävän samankaltainen ajatus siitä, mitä on hyvä koulunkäynti, mitä tavoitellaan ja minkälaiset arvot toimintaa ohjaavat. Samanlainen sietokyky ”hässäkkään". Samanlaisia opettajien ei tarvitse olla, mutta päämäärän pitää olla riittävän jaettu. Erilaisuus tuo myös lisäarvoa: Plussaa on jos pareilla on eri oppiainevahvuuksia tai kiinnostuksenkohteita. 
  3. Työtapa edellyttää riittäviä vuorovaikutustaitoja.  On osattava tehdä kompromisseja. On osattava tehdä asioita toisten kanssa. On kyettävä itsenäiseen työnjakoon. Kummankin opettajan on sitouduttava tasaveroisesti hankkeeseen ja kannettava vastuuta.Vaalikaa hyvää suhdetta.
  4. Perehtykää työtapaan. Käykää seuraamassa jonkin tutun pariopettajan työtä.
  5. Mitä toivotte yhteisopettajuudelta?Miettikää, mitä hyötyjä odotatte saavanne? Esim. Opetus monipuolistuu ja syvenee  Kunkin opettajan vahvuusalueet tulevat oppilaiden käytöön.Lasten kohtaamiseen jää enemmän aikaa. Oppilaat saavat helpommin apua tuntitilanteessa. Pariopettajuus mahdollistaa heidän mukaansa erilaisten ryhmien muodostamisen luokan sisällä. Projektit ja retket on helpompi toteuttaa yhdessä.Eriyttäminen on helpompaa, samoin op- pilasarvostelu.Opetusta on helpompi kohdentaa ja yksilöllistää. oppilaiden hyvinvointia pystytään seuraamaan ja tukemaan paremmin. Opettajien yhteistyö lisää opettajien jaksamista. ”
  6. Tutustukaa oppilaisiin - ja malli täytyy "myydä" heillekin. Ja vanhemmille.
  7. Perustelkaa pariopettajuus myös oppilaille - ja vanhemmille  hyödyillä.
  8. Muistakaa tiedottaa aktiivisesti koteihin.
  9. Tututukaa toisiinne ja vahvuuksinne opettajina. 
  10. Avatkaa toisillenne omaa opetuksen käyttöteoriaa. Mitä hyvä opetus on teille? Miettikää, mistä olette samaa mieltä, ja mistä ehkä ette.
  11. Varmistakaa resurssinne (aika,tilat,välineet, erityisopettajan ja koulunkäynnin ohjaajan palvelut…) ja mitoittakaa suunnitelmanne niiden mukaan.
  12. Kartoittakaa vapaana olevat tilat eri viikonpäivinä.
  13. Tehkää työparisopimus, jossa voi sopia myös ainevastuut.
  14. Samanaikaisopetuksen onnistumiselle  on viisi edellytystä: (1) tasa-arvoisuus,
  15. (2) vastavuoroinen kunnioitus. Luottamus on tärkeää.
  16. (3) jaettu vastuu,
  17. (4) jaetut resurssit
  18. (5) tarkat yhteiset tavoitteet.
  19. Puhukaa keskenänne kun opetustukion ratkaisujen perusteista, Miksi teemme näin?
  20. Sopikaa suunnittelulle yhteinen, riittävä aika. Sitä tarvitaan, esim. Edellisen viikon loppuun
  21. Varatkaa säännöllinen yhteinen aika reflektioon, esim.  viikon loppuun.
  22. Ottakaa myös oppilaat mukaan esim. viikon työn arviointiin. Mikä onnistui? Mikä ei? Miten teemme sen ensi kerralla paremmin?
  23. Tehkää selvät toimintasuunnitelmat  tunneille, joilla pariopettajuutta toteutetaan.
  24. Laatikaa  päivälle ja viikolle selkeät rutiinit. Pitäkää niistä kiinni.
  25. Aloittakaa viikko yhteissuunnittelutunnilla. Päättäkää viikko yhteiseen arviointiin. Kootkaa viikon  plussat ja miinukset. Keksikää keinoja estää havaitut miinukset seuraavalla viikolla.
  26. Sopikaa työnjako: kumpi ratkoo esim. kiusaamistapauksia, kun toinen jatkaa opetusta.
  27. Kirjatkaa luokan pelisäännöt ylös niin, että esim. sijainen pääsee niistä helposti perille.
  28. Asettakaa konkreetti minimitavoite tuokioille. Ja bonuksia päälle
  29. Oppilaat olkoot yhteisiä. Jos yhdistätte kaksi erillistä ryhmää, panostakaa ryhmäytymiseen.
  30. Opetelkaa tuntemaan kaikki oppilaat.
  31. Voi olla viisasta muodostaa oppilaista pienemmät kotiryhmät.
  32. Roolittakaa ryhmien jäsenet (puheenjohtaja)
  33. Jos oppilaat vierastavat järjestelyä, pitäkää ensin muutaman viikon kokeilujakso,  jonka jälkeen kokoatte kokemukset.
  34. Ideat olkoot yhteisiä. Jakakaa niitä keskenänne. Älkää ampuko alas.
  35. Käyttäkää mahdollisuutta muodostaa myös joustavia ryhmiä eri perustein,
  36. Sopikaa joka tuokioihin keskenänne selkeät roolit. Esim. toinen opettaa niitä, jotka osaavat, ja toinen pääsee auttamaan niitä, joilla on vaikeaa.
  37. Sanoittakaa tavoitteet selkeästi toisillenne- ja myös oppilaille.
  38. Sopikaa pelisäännöt eri tilanteita varten
  39. Kannustakaa ja tukekaa toisianne.  
  40. Opetelkaa joustaamaan. Sitä tarvitaan.Kyky tehdä kompromisseja on tärkeä
  41. Aloittakaa pienillä jutuilla, joissa te molemmat ja kaikki oppilaat onnistuvat.
  42. Kokeilkaa erilaisia samanaikaisopetuksen työtapoja.
  43. Avustava samanaikaisopetuksessa yhdellä opettajalla on pääasiallinen vastuu opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Toinen opettaja antaa tukea jollekin tai joillekin oppilaille.  
  44. Tai tarkkailee esim. oppilaiden työskentelyä. 
  45. Tai  piirtää taululle, näyttää samalla esim. kirjasta aiheeseen liittyviä kuvia tai käyttää vekottimia.
  46. Jaetun ryhmän opettamisessa eli rinnakkaisessa samanaikaisopetuksessa kaksi opettajaa opettaa kahta eri ryhmää oppilaita yhtä aikaa  samassa tilassa. Ryhmäjako voi joustaa. 
  47. Ryhmät voidaan muodostaa myös niin, että niissä käytetään eri työtapoja.  
  48. Tai opetetaan hieman eri sisältöjä.
  49. Eriytyvässä opettamisessa toinen opettaa suurryhmää, toinen pienryhmää kerraten ja rikastaen. Ryhmien kokoonpanoa vaihdellaan. 
  50. Pariopettajuus tarjoaa myös mahdollisuuden eriyttää opetusta oppilaiden suomen kielen osaamisen perusteella.  Toinen opettaja käyttää selkosuomea, yksinkertaistaa lauserakenteita jne,
  51. Toinen opettaja voi viedä pienen ”intohimoryhmän” soittamaan bändikämppään tai ulos , ja muut jäävät  opiskelemaan luokkaan.
  52. Täydentävässä samanaikaisopetuksessa yksi opettaja ottaa päävastuun opetuksesta; toinen opettaja voi puuttua tilanteeseen ja muotoilla jonkin  lauseen uudelleen auttaakseen oppilaita ymmärtämään sen paremmin.
  53. Sopikaa etukäteen, kuinka on lupa puuttua.
  54. Tiimiopetuksessa työtään tehdään parina vuoropuhellen.
  55. Tällöinkin on hyvä sopia kuinka kumpikin toimii.
  56. Vuorottelevassa samanaikaisopetuksessa yksi opettaja on  vetovastuussa, toinen tarkkailee ja avustaa, mutta nyt  rooleja vaihdetaan  tuokion eri osien aikana.
  57. Pistetyöskentelyssä opetettava sisältö jaetaan opettajien kesken ja opetetaan luokkaan muodostetuissa työpisteissä. 
  58. Yksi ryhmä voi työskennellä itsenäisesti.
  59. Oppilaat voidaan jakaa ryhmiin, jotka työskentekelevät itsenäisesti,  ja opettajat valvovat koko luokan työskentelyä ja kiertävät kunkin ryhmän luona neuvomassa tarpeen mukaan. 
  60. Muistakaa: Vapaamatkustajana ei saa olla. Eikä työjuhtana.
  61. Sopikaa etukäteen, miten otatte puheeksi keskinäisessä yhteistyössä esiin tulevat ongelmat.
  62. Järjestyssääntörikkomuksia koskevat selvittelytt voidaan toteuttaa samanaikaisesti, kun muu luokka jatkaa opiskelua.
  63. Hyvä työtapa on Ben Furmanin ”Vaikean asian puheeksiotto”: Tulisi oppia ottamaan loukkaantumisensa puheeksi sovittelevaan sävyyn. Tässä jo avausrepliikki voi auttaa: ” Minua jäi vaivaamaan se, mitä sanoit äskeisen tunnin lopuksi. Milloin voisimme  puhua siitä?” Tiedän, ette tarkoittanut mitään sen kummempaa, mutta  minua se kuitenkin loukkasi ja  haluaisin puhua siitä kanssas.i”On tärkeää, ettei asia puida kylmiltään.Sitten sovitaan tapaaminen. Ja kuvataan oma loukkaantuminen ja esitetään myönteinen toive. "Toivon että ensi kerralla kun huomaat, että tapani toimia haittaa sinua, tulet puhumaan siitä minulle."
  64. Palaute on helpompi kuulla, jos sen antamiseen saadaan ensin lupa.:”Haluaisin puhua sinulle yhdestä asiasta. Sopiiko nyt vai puhutaanko vähän myöhemmin?
  65. Palaute on myös huomattavasti helpompi ottaa vastaan, kun se puetaan toivomuksen muotoon. Ei siis kannata tokaista ”Miksi sinä unohdit taas palauttaa matkalaskun” vaan ”Mitä meidän pitäisi tehdä, että muistaisit tästä lähtien hoitaa matkalaskun ajoissa ?”
  66. Palautteen antajan tulisi myös valaa palautteen vastaanottajaan uskoa siihen, että se mitä häneltä toivotaan on mahdollista: ”Tiedän, että pystyt siihen,” ”Tiedän, että se ei ole sinulle helppoa, mutta jos haluat niin varmasti löydämme jonkun joka voi auttaa sinua.
  67. ” Hyvään palautekäytäntöön kuuluu myös kannustava seuranta: ”Kiva kun muistit sen, mitä eilen puhuttiin,” ”Nyt meni jo paljon paremmin!”
  68. Odottamaton tilanne, kuten kiusaaminen, ei katkaise opetustilannetta, kun toinen ottaa vastuulleen selvittelyn.
  69. Jos oppilaat opiskelevat täysin itsenäisesti, molemmilla opettajilla voi olla oima ”Help-Desk-neuvontapiste”. Näin oppilaat voivat halutessaan valita neuvonantajan.
  70. Sama etu koskee niitä ikäviä tilanteita, joissa jostain syystä kemiat toisen opettajan kanssa eivät  kohtaa.Tällöin on mahdollista kääntyä toisen aikuisen puoleen. 
  71. Pariopettajuus tarjoaa hienon mahdollisuuden lisätä arvioinnin luotettavuutta. Neljä silmää näkee paremmin kuin kaksi.  
  72. Toinen opettajista voi vuorollaan kirjata ylös havaintoja oppilaiden työskentelystä.Ketkä pääsevät helposti työhön käsiksi? Keiltä loppuu bensa? Keiden on vaikea keskittyä? Keillä on paljon ystäviä, keille ei juuri ketään? Kirjatkaa havaintoja ylös. Ottakaa selvää, mitä kukin harrastaa.
  73. Jos tapana on  tarkastaa myös läksyksi annetun osaaminen, toinen opettajista voi varmistaa sen oppilas/ryhmä kerrallaan.
  74. Osaamisen näyttötilanteissa toinen opettaja voi ottaa vastaan vaihtoehtoisilla tavoilla annettavia näyttöjä.
  75. Pariopettajuus tarjoaa hienon mahdollisuuden lisätä arvioinnin luotettavuutta. Neljä silmää näkee paremmin kuin kaksi.  Toinen opettajista voi vuorollaan kirjata ylös oppilaiden työskentelystä.
  76. Arviointikeskusteluja varten kannattaa sopia roolitus. Kumpi vetää keskustelua, kumpi esim. tekee muistiinpanoja,
  77. Pariopettajuus tarjoaa myös  mahdollisuuden yksittäisten oppilaiden kohtaamiseen kahden kesken tyyliin ”Mitä sinulle kuuluu?”. Toinen opettajista  voi välillä irroittautua keskustelemaan yksittäisen oppilaan kanssa ja oppilas voi  kokea tulleensa aidosti kuulluksi. 
  78. Niin joustavaa kuin olisikin, että toinen pariopettajista hoitaisi perheiden kanssa arviointikeskustelut samalla, kun toinen pitäisi huolta luokasta, mennettelytapa ei taida olla hyväksyttävä.
  79. Pariopettajana voi myös opetta toiselle tekniikoita, joista on itse innostunut. Ensi näyttää eteen. Sitten jutellaan. Sitten toinen tekee perässä.      

Kommentit