 |
| Tämä essee liittyy 5.11. koulutustilaisuuteen. |
Gordon, Thomas. 1987. Viisaat vanhemmat, 4. painos Suom. Pirkko Talvio-Jaarinen. Helsinki: Tammi.
Uusin tutkimus osoittaa, että lähettämiemme viestien perillemenoon vaikuttaa
- sanallinen ilmaisu keskimäärin 7 %
- sanoja paljon tärkeämpää on koko ruumiin ilme- ja elekieli ( n. 43%)
- sekä ennen muuta tunnekieli eli sanoman koko tunneväritys ( n. 50%)
Thomas Gordonin ohjelma:
1. Miten opin paremmin kuuntelemaan toista?
- terapeuttinen kommunikaatio: eräillä viesteillä on tervehdyttävä vaikutus
- toiset viestit taas saavat ihmisen tuntemaan itsensä syyllisiksi, destruktiivisia.
- ns. yksinkertaiset ” ovenavaajat”: vastataan lapsen ongelmaviestiin antamalla lapsen puhua lisää (Aha, Niinkö?...). Ne eivät kerro mitään omasta tunteesta jne.
- aktiivinen kuuntelu: tulkitaan toisen tunteitaoikein). Yrittää ymmärtää, miltä lähettäjästä tuntuu Ei lähetetä oma viestiä vaan takaisin oma tulkinta toisen viestistä. Sopii tilanteeseen, jossa lapsella on ongelma.
2. Miten opin entistä aidommin ilmaisemaan tunteita, ”puhumaan” niin että minua todella kuunnellaan
Kun ongelma on aikuisella s 105
MINÄ-viestit: ” En voi levätä, kun joku roikkuu lahteessani” .
(vrt. SINÄ-sanoma: Lopeta tuo heti!).
Minäviestit ovat tehokkaampia kuin sinä-sanomat, koska ne eivät provosoi yhtä voimakkaasti lapsia vastarintaan. Ne jättävät lapselle itselleen vastuun käyttäytymisen muuttamisesta ! ( vrt Tuo sattui, en halua, että minua potkitaan / Tuo oli ilkeäst tehty. Et saa ikinä potkiä ihmisiä noin).
- Jollei tehoa, lähetä toinen minä-sanoma, voimakkaampi, intensiivisempi ” Tämä on tärkeä asia minulle...”
3. Miten opimme kohtaamaan pulmatilanteet niin, että kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä tehtyihin ratkaisuihin. s 11 KUMPIKIN VOITTAA!
Kenellä on ongelma?
Gordon sitä mieltä, että esim. seuraavat asiat ovat lapsen oma asia
- kuinka paljon aikaa hän käyttää läksyihinsä. tai tekekö hän niitä lainkaan
- mihin aikaan hän menee nukkumaan
- keitä hän valitsee ystävikseen.
Kommentit
Lähetä kommentti