Rubinin löydöksiä 1990-luvun lopulla oli, että nuoren käsitys ja kuva omasta tulevaisuudesta oli optimistinen ja positiivinen, mutta samalla Suomea ja maailmaa koskeva tulevaisuus nähtiin kammottavan, tuhon, ympäristökatastrofien ja sotien uhkakuvana, joka lamaannuttaa ja estää toimimasta.
Nuorten tulevaisuudenkuvat olivat huomattavan jakautuneita; nuorten omaa tulevaisuuttaan ja maailman tulevaisuutta koskevilla mielikuvilla ei enää ole yhteyttä toisiinsa - kuten ennen oli ollut. Yhteistä kuvaa esimerkiksi "paremmasta Suomesta" ei enää ollut.
1990-luvun nuorille tulevaisuus näyttäytyi sirpaloituneena ja ristiriitaisena. Oman henkilökohtaisen tulevaisuutensa nykynuoret kuvaavat arvostetun ammattiuran, onnistuneen perhe-elämän, hyvän toimeentulon ja varakkuuden menestystarinaksi.
Nuorten Suomen ja maailman tulevaisuutta koskevat tulevaisuudenkuvat olivat huomattavasti synkempiä kuin heidän omaa elämäänsä koskevat odotukset: ne heijastavat globaaleja ongelmia ja uhkia.Nuoret kertovat tarinaa maasta ja maailmasta, jossa on sotia, nälänhätää, saasteita ja ympäristökatastrofeja, pakolaisia, epidemioita, rikollisuutta, huumeita, korruptiota ja niin edelleen.
Iän karttuessa vahvistuu myös käsitys, että ainakin nuoren oma tulevaisuus on hänen omissa käsissään. Mitä kauemmas nuoren omasta elämästä ja lähiympäristöstä tulevaisuudenkuvissa siirrytään, sitä heikommiksi nuoret mieltävät omat vaikutusmahdollisuutensa.
Usko omiin mahdollisuuksiin kasvoi iän myötä vielä Suomen tulevaisuutta koskevissa mielikuvissa, mutta ei enää maailman tulevaisuutta koskevissa. Samalla kuitenkin nuorten halu vaikuttaa Suomen ja maailman asioihin kasvoi. Nuoret haluaisivat tehdä jotakin, mutta eivät usko voivansa tehdä paljoakaan. He eivät tiedä, mitä tehdä.
" Ei siis ole niin tärkeää laatia listoja ja luetteloita tulevaisuudessa vaadittavista kyvyistä, taidoista, ominaisuuksista, joita olisi nyt pyrittävä kiireen vilkkaa opettamaan. Tärkeää on sen sijaan se, että niin opettaja kuin oppilaskin kykenee elämään murroksessa, olemaan kotonaan muuttuvassa maailmassa, hallitsemaan omaa elämäänsä ja suunnittelemaan sen käänteitä, ja ennen kaikkea olemaan pelkäämättä globaaleja katastrofeja ja muutosta ja olemaan onnellinen ja tasapainoinen yllättävienkin muutosten edessä. Jos tällainen uimataito ajan virrassa olisi opetettavissa, muuta ei sitten tarvittaisikaan."
Vastalääkkeitä
Rubin piti tulevaisuuskasvatusta tärkeänä vastalääkkeenä selviytymiskyvyn puutteeseen ja tunteeseen elämänhallinnan katoamisesta.
Olisi opittava ymmärtämään, mitä tulevaisuus (tulevaisuudet) oikein ovat. Ja miten sellainen syntyy.
Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaan se koostuu useista mahdollisista ja todennäköisistä kehityspoluista. Tutkimuksen avulla voidaan kartoittaa vaihtoehtoja ja edistää toivottavien tulevaisuuksien toteutumista päätöksenteon ja suunnittelun tueksi. Tutkimus ei ole ennustamista vaan ennakointia, joka tukee päätöksentekoa epävarmuuden keskellä.
Tulevaisuustutkimuksessa skenaario- ja systeemiajattelu olivat hänen mukaansa perustyökaluja tiedonmuodostukseen. Ne tekevät mahdolliseksi analysoida monimutkaisia järjestelmiä, tunnistaa vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia ja varautua muutoksiin joustavasti. Huolellisesti rakennettu skenaario voi itsessään vaikuttaa tulevaisuuteen tuomalla näkyviin mahdollisuuksia ja riskejä.
Koulutyössä voidaan opettaa tulevaisuutietoisuutta. Oppilaiden voidaan antaa kuviatella erilaisia tulevaisuuksia ja niiden tastalla olevia arvoja.Mitä on tapahtunut/tehty, että tulevaisuus on sellainen?
Tai kuinka ihminen tekee päätöksiä? Ohjaako meitä tyytymättömyys vai uuden pelko= Pyrkimys pitä- asiat entisellään. Esim. onko tärkeintä että viihdyttään (on kivaa). Minkä kustannuksella? Vaatiko onnellisuus kuitenkin myös kärsimystä. Sen kurkkaampi kruunu?
On tärkeää ymmärtää, mikä päätöksiämme ohjaa. Harkinta? Sivistys on ihmisen kykyä valita omat reaktiot.
Yksi tärkeimpiä taidoista olisi proaktiivisuus – kyky (ja halu) olla mukana tulevaisuuden tekemisessä ja suunnittelemisessa ja taju siitä, että se, millaiseksi tulevaisuus muodostuu on viime kädessä meistä itsestämme, valinnoistamme ja päätöksistämme kiinni.
Ks. lisää
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000003758745.html
https://www.slideshare.net/slideshow/delfoimenetelm/41339634#
https://www.youtube.com/watch?v=1OlJBsquSdA
https://www.youtube.com/watch?v=Ivf_C01tpug
Kommentit
Lähetä kommentti