Interventiiviset kysymykset

Tämä essee liityy 5.11.2019 pidettävään koulutukseen.

Ns. interventiivinen haastattelu viittaa lähestymistapaan, missä kaikki, mitä ammattihenkilö tekee tai sanoo ja mitä hän ei tee tai ei sano, käsitetään interventiona.

Törmäsin Tommin (1988) ajatuksiin ensimmäisen kerran Heljä Linnansaaren väitöskirjassa. Tomm oivalsi, että psykologin  käyttämät kysymykset  eivät aina olekaan neutraaleja, vaan ne vaikuttavat eri tavoin asiakkaaseen. Voimme haluta saada tietoa. Voimme pyrkiä epäsuorasti auttamaan näkemään mahdollisuuksia. Voimme haluta antaa tietoa. Voimme pyrkiä muuttamaan toista

Tomm  jakoi kysymykset nelikenttään kahden ulottuvuuden suhteen:
-    pyritäänkö niillä selvittämään syy-seuraus-suhteita vai vuorovaikutuksen taustalla olevia oletuksia
-    pyritäänkö kysymyksellä orientoitumaan vai edistämään muutosta

Syntyi neljä kysymysryhmää:

1. strategiset kysymykset, joilla on korjaava tarkoitus. Psykologi haluaa vaikuttaa potilaaseen niin, että tämä muuttuu.
2. reflektiiviset kysymykset, jotka tarjoavat  uusia vaihtoehtoja ja rohkaisevat luovuuteen
3. kehämäiset, sirkulatiiviset kysymykset, joilla tutkitaan syy-seuraussuhteita. Sirkulaarisuus viittaa ammattihenkilön aktiiviseen havainnointiprosessiin ja omien näkemysten kriittiseen arviointiin. Asiakkaan kertomus muuttaa ja muokkaa ammattihenkilön käsitystä asiakkaan tilanteesta. Sirkulaarisilla kysymyksillä  on vapauttava vaikutus asiakkaaseen.
4. lineeariset kysymykset,  joilla tutkitaan syitä. Peruskysymyksiä ovat tällöin: Kuka teki mitä? Missä? Milloin? Miksi? Nämä ovat neutraaleja  kysymyksiä, joilla psykologi kerää tietoa potilaalta.
- kysymystyyppi, jolla psykologi kerää epäsuorasti tietoa potilaasta.

Kaikilla kysymystyypeillä on oma funtionsa, mutta Tomm rohkaisee  käyttämään refleksiivisiä kysymyksiä. Niiden avulla kumppani saadaan pohtimaan tekojen vaikutuksia ja autetaan  häntä näkemään uusia mahdollisuuksia. Ideana on tuoda keskusteluun tulevaisuusnäkökulma, havahduttaa keskustelija kaavoistaan jollain yllättävällä näkökulmalla tai laajentaa ajattelua vertailun avulla.

Esimerkkejä kysymyksistä, joilla siirretään fokus nykyhetkestä tulevaisuuteen:
- Mitä suunnitelmia sinulla on  tulevaisuuden suhteen?
- Mitä muita vaihtoehtoja olet pohtinut tulevaisuutesi suhteen?
- Miten aiot toimia saavuttaaksesi tuon tavoitteen?
- Kuka yllättyisi eniten, jos muuttaisit käytöstäsi noin?
- Miten hän reagoisi, jos...?

Esimerkkejä kysymyksistä, joilla keskusteluun tuodaan yllättävä näkökulma:
- (negatiivinen ilmapiiri puheena): Koska teillä oli viimeksi hauskaa?
- (kun puhutaan riidoista:) Kuka nauttii koulussanne riidoista eniten?
- Kenelle arvelet, että kiistan jatkumisesta olisi eniten haittaa?

Esimerkkejä kysymyksistä, joilla avarretaan käytävää keskustelua vertailun avulla:
- Oletko kiinnostuneempi hallinnosta kuin muut hakijat?
- Kumpi on sinulle todellä tärkeämpää..
- Kauanko olet ajatellut näin ? Ainako?

Reflektiivisiä kysymyksiä on eri tyyppisiä. Niillä voidaan ohjata pohtimaan, ennakoimaan tulevaisuutta, huomaamaan jokin ilmiö, valoittaa asiaa eri puolelta,  korostaa samankaltaisuuksia, selventää eri vaihtoehtoja tekemällä ratkaiseva erottelu, esittää työhypoteeseja ( vaihtoehtoja vastaukseksi) ja/tai  paljastaa prosesseja. Kysymykseen voidaan kätkeä suuntaa osoittava ehdotus.  Yhteistä on pyrkimys  aktivoida ihmistä ja avata hänen silmiään uusille mahdollisuuksille, Kysymyksillä ei syyllistetä.

Tommin suosittelemia  refleksiivisiä  kysymyksiä voidaan käyttää myös neuvotteluissa.  Osallisjille annetaan pohdintatehtäviä, jotka "avaavat silmät". Tällaisia kysymyksiä ovat esim.
-  Onko joku tutuistasi innostunut TVT:stä?  Miksi ? (kun opettaja möyrii tietokonekurssilla vastahankaisesti)
- Muistatko aikaisemmin vastustaneesi jyrkästi jotain asiaa, josta olet kuitenkin joutunut vaihtamaan mielipiteesi.

KIRJALLISUUTTA
Tomm, K. (1988). Interventiivinen haastattelu. Mannerheimin lastensuojeluliitto. L- sarja n:o 3. Jyväskylä: Gummerus.